Icecrown Citadel

Ajattelin kertoa ajatuksiani WotLKin viimeisestä raidista.

Tähän mennessä raidaajille on avautunut kolme osaa neljästä. CH on kokeillut kaikkia tähän mennessä, vaikka Putricide ja Blood Queen vielä odottavat kaatumistaan.

ICC on minulle ollut se kokemus joka jäi vaille täyttymystään Burning Crusadessa. En silloin päässyt näkemään end gamea, mutta se ei silloin surettanut minua niinkuin se nyt surettaisi.

Olemme kiltana muutenkin edistyneet WotLKissa yli odotusteni. Olen ylpeä meistä tavalla jota en ole ennen tuntenut. Vaikka kyseessä onkin vain jokin niin aineeton ja katoavainen kuin pikselit, olen kokenut saavutuksen tunteen, useammalla tavalla kuin yhdellä. Henkilölle joka on niinkin irrallaan ympäristöstään kuin minä olen aina ollut, WoW on tarjonnut minulle mahdollisuuden toteuttaa itseäni sekä yksilönä että ryhmässä.

ICC:stä olin kuitenkin puhumassa.

Tapoimme toisen 10-man grouppimme voimin Blood Princet. Toinen group on vielä pääsemättä siihen, mutta uskoisin että saamamme kokemuksen avulla hekin tappavat prinssit tuossa tuokiossa. Vaikka prinssit vaikuttavat vastustajina monimutkaisilta, tappelussa ei ole enrage timeria, joten kannattaa vain ottaa oma aikansa ja selvitä niin pitkälle kuin pystyy. Lopullisella tapollamme eilen kuoli vain yksi henkilö, hänkin vain joitain sekunteja ennen bossia.

ICC on muutenkin osoittautunut kaivatuksi haasteeksi killallemme. Paitsi että se on pakottanut meidät tehostamaan toimintaamme, se on myös erottanut tiimipelaajat omaan napaansa tuijottelijoista. ICC on pakottanut meidät omaksumaan uusia tapoja pelata yhdessä, ja pidän sitä yksinomaan positiivisena.

Olen itse oppinut paljon uutta Kyeristä ja paladinilla pelaamisesta. Healing -tyylini on pitkään tuntunut minusta yksipuoliselta, mutta nyt olen viimein oppinut käyttämään Kyeriä ja hänen skillejään vivahteikkaammin.

Olen oppinut käyttämään Hand-spellejäni paremmin. En kenties vielä aivan yhtä sulavasti kuin haluaisin, mutta esimerkiksi prinssi -tapossamme ja aiemmissa yrityksissämme käytin Hand of Sacrificeä mielestäni onnistuneesti pitääkseni warlock -tankimme hengissä. Myös Hand of Salvation ja Hand of Freedom ovat nähneet paljon enemmän käyttöä kuin ennen.

Sanoin että ICC on tehnyt meistä parempia tiimipelaajia: suunnittelemme tappelut ventissä ilman että vain yksi esittää oman näkemyksensä, katsomme yhdessä videoita ja puhumme niistä, keskustelemme parannuksista vipejen jälkeen. Yritysten aikana ventissä on uusi keskittynyt hiljaisuus jota en muista ennen kokeneeni, sen rikkovat vain satunnaiset komennot: "Tricks", "Cleanse", "Vortex".

En tiedä johtuuko tämä kokemukseni siitä että minut on sijoitettu progress-orientointuneempaan grouppiimme, vai siitä että olemme oikeasti oppineet pelaamaan yhteen. 25-manissa en tällaista havaintoa ole tuolla akselilla vielä tehnyt, mutta ehkä senkin aika vielä tulee kun pääsemme keskittymään 25-man contentiin paremmin.

Kaiken kaikkiaan olen kokenut raidauksen vähemmän turhauttavaksi, vapauttavammaksi kokemukseksi. Se ei varmastikaan ole täysin ICC:n ansiota. Olen kuitenkin onnellinen että kilta jonka eteen olen tehnyt näinkin paljon työtä on edistynyt näinkin hyvin.

Kiitos.